Henkilökuvaus

Kuvaukset loppuivat, joten Emma päätti suunnata kotia kohti. Hän huomasi kännykkää katsoessaan, että hänen ystävänsä Mari oli soittanut hänelle. Hänen ei kuitenkaan tehnyt mieli puhua tämän kanssa, joten hän sulki kännykkänsä ja jatkoi matkaansa kohti Helsingin ydinkeskustassa sijaitsevaa yksiötään. Hän kapusi portaita pitkin ylös kolmanteen kerrokseen, avasi oven, rapsutteli Niilo-kissaansa, heitti laukkunsa ja takkinsa eteisen tuolille, meni olohuoneeseen ja kaatui sohvalle. Hän sulki silmänsä ja ajatteli, että vihdoinkin hetki omaa rauhaa.

Mari nousi portaita pitkin ylös kolmanteen kerrokseen, pysähtyi Emman oven eteen ja painoi summeria. Hän laittoin kädet taskuun ja odotti toivoen, että Emma olisi juhlatuulella, sillä tänään oli Helin syntymäpäivä ja he olivat Annan ja Katin kanssa suunnitelleet tälle juhlat. Hän oli yrittänyt soittaa Emmalle ja kertoa suunnitelmasta, mutta tämä ei ollut vastannut tai edes soittanut takaisin, joten Marin oli pitänyt jättää pikkuinen tyttärensä yksin kotiin ja tulla keskustaan asti kertomaan Emmalle illan suunnitelmasta. Mari kohotti katseensa, kun ovi aukesi ja Emma ilmestyi oven eteen ja näytti tympääntyneeltä.

Mari loihti hymyn huulilleen: ´´Hei! Muistithan, että tänään on Helin synttärit? Nyt kipinkapin bailuvaatteet päälle, sillä tänään juhlitaan!´´ Emma kiristeli hampaitaan: ´´En voi tulla tänään. Lupasin Markukselle, että menisin tänään hänen luokseen. Sitä on suunniteltu jo viikko enkä voi enää perua.´´ Mari näytti puulla päähän lyödyltä: ´´Hei, Heli täyttää 30! Etkö voi vain soittaa poikakaverillesi, ettet pääse. Kyllä hän ymmärtää.´´ Emma pudisteli päätään: ´´Lupasin jo. Ja tiedät kyllä minun kantani juhlimisesta. Sitä paitsi minulla on huomenna tärkeät kuvaukset, enkä voi hillua kaupungilla yömyöhään. Onnittele Heliä minun puolestani.´´ Sen sanottuaan Emma sulki oven Marin nenän edestä ja jätti tämän seisomaan yksin käytävälle.

Jatkuu:

Emma rojahti takaisin sohvalle ja hieroi silmiään. Mikä hinku tytöillä oli aina syntymäpäivän kunniaksi lähteä baariin juomaan itsensä humalaan ja kaulailemaan tuntemattomien jätkien kanssa valomerkkiin asti. Emma oli saanut siitä touhusta tarpeekseen jo kauan sitten ja Mari ja tytöt kyllä tiesivät sen, joten miksi heidän silti pitää aina viettää syntymäpäivät samalla tavalla. Aivan kuin he eivät huomioisi Emman mielipidettä ollenkaan. Ja, miksi Mari oli odottanut viimeiseen iltaan kertoakseen suunnitelmasta, eikä kertonut jo vaikka viime viikolla, jotta Emma ei olisi ehtinyt sopia koti-illasta Markuksen kanssa ensin. Mutta luvattu mikä luvattu. Emma vilkaisi kelloa, nousi ylös sohvalta ja rupesi valmistautumaan lähtemään Markuksen luokse.

Markus katseli kelloa, Emman pitäisi kohta olla täällä. Hän oli jo soittanut läheiseen pizzeriaan ja tilannut pizzat, joiden pitäisi olla täällä hieman Emman jälkeen. Emma...Kun Markus ajatteli Emmaa, hänet täytti ristiriitainen tunne. Tottakai hän välitti Emmasta, mutta viime aikoina Markuksesta oli alkanut tuntua, ettei Emma ollutkaan sellainen henkilö kuin hän oli luullut. Aluksi Emma oli vaikuttanut ujolta, vaiteliaalta ja työhönsä sitoutuneelta erittäin kauniilta tytöltä, mutta sitemmin Markus oli huomannut, että Emma kohtelee läheisiään välillä erittäin kylmästi, ei anna minkään mennä töiden edelle eikä halua viettää Markuksenkaan kanssa enempää aikaa kuin mikä tuntuu ´´tarpeelliselta´´, aivan kuin hänen kanssaan oleminen olisi ollut erittäin rasittavaa ja työteliästä. Markus oli päättänyt odottaa ja katsoa, mihin heidän juttunsa oli menossa, mutta hänen kärsivällisyytensä alkoi olla lopussa. Hän antaisi heidän suhteelleen vielä yhden mahdollisuuden, mutta jos Emma ei käyttäisi sitä hyväkseen, se olisi loppu. Sitten ovikello soi ja Markus meni avaamaan oven.

Emma käveli sisään tervehtimättä Markusta, potkaisi kengät jalasta, heitti takkinsa naulakkoon, asteli olohuoneeseen, istui sohvalle, veti kädet puuskaan ja tuijotti Markusta. ´´No, mitä nyt sitten tehdään?´´ Markus katsoi Emmaa järkyttyneenä tämän kylmäkiskoisuudesta ja töykeydestä. ´´Hei vain sinullekin. Eikö äitisi opettanut, että on kohteliasta tervehtiä, kun tulee jonkun luokse kylään?´´ Markus näpäytti happamasti. Emma vain mulkoili.´´Kyllä minä sen nyt tiedän. Mutta luulin, että kun sitä nyt ollaan parisuhteessa, niin voidaan unohtaa turhat muodollisuudet.´´ Markus ei saanut sanaakaan suustaan. Tämä alkoi mennä jo liian pitkälle. ´´Emma, meidän täytyy puhua tästä meidän tilanteestamme.´´ Emma tuijotti Markusta. ``Ai, mistä tilanteesta?´´ Markus viittoi Emmaa kohti. ´´Tästä. Kerrankin, kun sinulla on aikaa minulle töidesi lomassa, sinä käyttäydyt kuin täällä oleminen olisi jotain sietämätöntä ja turhauttavaa. Miksi sinä olet täällä, jos et edes halua olla?´´ Emma käänsi katseensa pois. ´´Eikös tämä ole, mitä seurusteleva pari tekee? Viettää aikaa yhdessä, vaikka olisi paljon tärkeämpiäkin asioita hoidettavana.´´ Nyt Markukselle riitti. ´´No, jos sinulla kerran on tärkeämpiäkin asioita hoidettavana, niin mikset sitten painu tekemään niitä? Äläkä turhaan enää vaivaudu raahautumaan tänne kiduttamaan meitä molempia. Tämä meidän juttumme oli nyt tässä. En kestä enää tätä aina kakkosena tulemista sinun elämässäsi. Oli erehdys ikinä sekaantua sinunlaiseesi tyttöön, mutta nyt se on ohi. Ole kiltti ja lähde.´´ Emma tuijotti Markusta kalpeana. Hetken kuluttua hän nousi, otti takkinsa ja kenkänsä ja juoksi ovesta ulos. Rappusissa hän melkein törmäsi pizzakuskiin, joka jäi kummastuneena tuijottamaan hänen peräänsä.