Henkilökuvaus

Eeva kiiruhtaa kohti karaoke-iltaa hyvin ärtyisänä, sillä hän on bussissa törmännyt hyvin nenäkkääseen teini-ikäiseen poikaan. Eeva ei voi sietää nuoria, varsinkaan nenäkkäitä sellaisia. Kissat olivat enemmän hänen mieleensä, sillä ne eivät koskaan laukoneet järjettömiä kommentteja ja jaksoivat kiltisti kuunnella hänen kertomuksiaan napatanssiharjoituksista ja onnistuneista huutokauppareissuista. Kissat olivatkin ainoita läheisiä, jotka jaksoivat hänen päivän tapahtumiaan kuunnella. Eevan miestä Veikkoa vaimonsa harrastukset eivät voisi vähempää kiinnostaa. Eeva ei voinutkaan ymmärtää, miten hän joskus on ollut rakastunut moiseen lusmuilijaan, jonka kanssa hänelle ei tunnu olevan enää mitään yhteistä.

Veikko odottaa Eevaa taas jälleen ärtyisänä kotiin karaoke-illasta. Hän jaksaa aina ihmetellä, miten he päätyvätkin yhteen Eevan kanssa 50 vuotta sitten. Toisaalta, Veikko miettii, silloin Eevakin oli hyvin erilainen kuin nyt. Haikeana Veikko muistelee naista, joka jaksoi puhua muustakin kuin rahasta ja kissoista ja joka ei jatkuvasti puhunut kaikkien ihmisten päälle ja kuunteli välillä Veikonkin mielipidettä asioista. Veikon ajatukset katkeavat kun ovi käy ja Eeva saapuu kotiin musta silkkipaita yllään ja kirkkaanpunainen huvi kiedottuna turbaaniksi päähän. "Tulit siis viimein kotiin?", Veikko kysyy hieman ärtymystä äänessään. Eeva ei ole huomaavinaan Veikon kysymystä vaan alkaa innoissaan kertoa illastaan ja kuulemistaan juoruista: "Tiesitkös ukkoseni sitä, että Silmusen pariskunta on laittanut avioeroa vireille koska se ehidän firmansa on mennyt konkurssiin ja nyt heidän koko omaisuutensa on huutokaupattavana ja lapsetkin ovat joutumassa orpokotiin ja ja ja...". Veikkoa ei haluttaisi kuunnella vaimonsa innostusta toisten huonosta onnesta vaan hän päättää sulkea korvansa ja esittää kuuntelevansa mumisten välillä "joo" ja "ahaa" sopiviin väliin.

__________________________________________________________________

Eeva kiiruhtaa kohti karaoke-iltaa hyvin ärtyisänä, sillä hän on bussissa törmännyt hyvin nenäkkääseen teini-ikäiseen poikaan. Eeva ei voi sietää nuoria, varsinkaan nenäkkäitä sellaisia. Kissat olivat enemmän hänen mieleensä, sillä ne eivät koskaan laukoneet järjettömiä kommentteja ja jaksoivat kiltisti kuunnella hänen kertomuksiaan napatanssiharjoituksista ja onnistuneista huutokauppareissuista. Kissat olivatkin ainoita läheisiä, jotka jaksoivat hänen päivän tapahtumiaan kuunnella. Eevan miestä Veikkoa vaimonsa harrastukset eivät voisi vähempää kiinnostaa. Eeva ei voinutkaan ymmärtää, miten hän joskus on ollut rakastunut moiseen lusmuilijaan, jonka kanssa hänelle ei tunnu olevan enää mitään yhteistä. Nuorena he yhdessä olivat aikoneet valloittaa maailman: matkustella jännittävissä maissa, kokeilla erilaisia harrastuksia ja tavata mahdollisimman paljon uusia ihmisiä. Nykyään Veikkoa eivät nämä asiat kiinnostaneet vaan hän haluaisi vain istua kotona sohvalla katsomassa Kauniita ja Rohkeita. Haikeana Eeva muisteli 20-vuotiasta Veikkoa ja toivoi, että he voisivat palata takaisin hulluun nuoruuteen ja olla taas rakastuneita kapinallisia.

Veikko odottaa Eevaa taas jälleen ärtyisänä kotiin karaoke-illasta. Hän jaksaa aina ihmetellä, miten he päätyvätkin yhteen Eevan kanssa 50 vuotta sitten. Toisaalta, Veikko miettii, silloin Eevakin oli hyvin erilainen kuin nyt. Haikeana Veikko muistelee naista, joka jaksoi puhua muustakin kuin menemisistä ja kissoista ja joka ei jatkuvasti puhunut kaikkien ihmisten päälle ja kuunteli välillä Veikonkin mielipidettä asioista. Eeva käyttäytyi vieläkin kuin 20-vuotias tytön hupakko. Oli aina menossa kaikkiin mahdollisiin kissan ristiäisiin ja haluaisi Veikonkin mukaansa. Ei Veikko enää moista elämää jaksanut, olihan hän sentään jo 70-vuotias. Veikko olisi mielummin viettänyt rauhallista kotielämää ja keskustellut Eevan kanssa muistakin asioista kuin kylällä liikkuvista juoruista. Veikon ajatukset katkeavat kun ovi käy ja Eeva saapuu kotiin musta silkkipaita yllään ja kirkkaanpunainen huvi kiedottuna turbaaniksi päähän. "Tulit siis viimein kotiin?", Veikko kysyy hieman ärtymystä äänessään. Eeva ei ole huomaavinaan Veikon kysymystä, vaan alkaa innoissaan kertoa illastaan ja kuulemistaan uusista juoruista: "Tiesitkös ukkoseni sitä, että Silmusen pariskunta on laittanut avioeroa vireille, koska se heidän firmansa on mennyt konkurssiin ja nyt heidän koko omaisuutensa on huutokaupattavana ja lapsetkin ovat joutumassa orpokotiin ja ja ja...". Veikkoa ei haluttaisi kuunnella vaimonsa innostusta toisten huonosta onnesta, vaan hän päättää sulkea korvansa ja esittää kuuntelevansa mumisten välillä "joo" ja "ahaa" sopiviin väliin. Puhe jatkuu katkeamatta, kunnes yllättäen Eeva hiljenee ja jää tuijottamaan Veikkoa kun odottaen vastausta kysymykseen. Veikko yrittää kaivella mielestään edes aihetta, misät Eeva olisi puhunut, mutta koska hän on vuosien harjoittelun tuloksena onnistunut vaipumaan omiin ajatuksiinsa vaimonsa aloitettua puhetulvansa ei hänellä ole ajatustakaan, mistä Eeva on puhunut viimeisen 10 minuutin aikana. Veikko tuijottaa Eevaa odottaen tämän toistavan kysymyksensä. Kun Eeva vain jatkaa tuijoittamista ja alkaa näyttää ärsyyntyneeltä Veikko alentuu kysymään: " Mitä sanoitkaan?". Eeva pudistaa päätään harmistuneena, kääntyy ympäri ja suuntaa yläkertaan enää sanomatta sanaakaan. Hämmästyneenä Veikko jää tuijottamaan vaimosa jälkeen, 50 yhteisen vuoden jälkeen hän ei ole ennen nähnyt vaimonsa jäävän sanattomaksi.