Pantomiimi

Mielestäni tehtävä oli erittäin hauska ja mielekäs tapa virittäytyä kirjoittamiseen. Meidän esityksestämme (hiihto) voisi kehitellä seuraavanlaisen tehtävänannon: Kerro jostain kokemastasi talvisesta reissusta. Milloin se tapahtui? Kenen kanssa olit? Minne menitte? Mitä teitte? Mikä oli parasta? Mikä ei ollut kivaa? jne.

Henkilökuvaus

Kuvaukset loppuivat, joten Emma päätti suunnata kotia kohti. Hän huomasi kännykkää katsoessaan, että hänen ystävänsä Mari oli soittanut hänelle. Hänen ei kuitenkaan tehnyt mieli puhua tämän kanssa, joten hän sulki kännykkänsä ja jatkoi matkaansa kohti Helsingin ydinkeskustassa sijaitsevaa yksiötään. Hän kapusi portaita pitkin ylös kolmanteen kerrokseen, avasi oven, rapsutteli Niilo-kissaansa, heitti laukkunsa ja takkinsa eteisen tuolille, meni olohuoneeseen ja kaatui sohvalle. Hän sulki silmänsä ja ajatteli, että vihdoinkin hetki omaa rauhaa.

Mari nousi portaita pitkin ylös kolmanteen kerrokseen, pysähtyi Emman oven eteen ja painoi summeria. Hän laittoin kädet taskuun ja odotti toivoen, että Emma olisi juhlatuulella, sillä tänään oli Helin syntymäpäivä ja he olivat Annan ja Katin kanssa suunnitelleet tälle juhlat. Hän oli yrittänyt soittaa Emmalle ja kertoa suunnitelmasta, mutta tämä ei ollut vastannut tai edes soittanut takaisin, joten Marin oli pitänyt jättää pikkuinen tyttärensä yksin kotiin ja tulla keskustaan asti kertomaan Emmalle illan suunnitelmasta. Mari kohotti katseensa, kun ovi aukesi ja Emma ilmestyi oven eteen ja näytti tympääntyneeltä.

Mari loihti hymyn huulilleen: ´´Hei! Muistithan, että tänään on Helin synttärit? Nyt kipinkapin bailuvaatteet päälle, sillä tänään juhlitaan!´´ Emma kiristeli hampaitaan: ´´En voi tulla tänään. Lupasin Markukselle, että menisin tänään hänen luokseen. Sitä on suunniteltu jo viikko enkä voi enää perua.´´ Mari näytti puulla päähän lyödyltä: ´´Hei, Heli täyttää 30! Etkö voi vain soittaa poikakaverillesi, ettet pääse. Kyllä hän ymmärtää.´´ Emma pudisteli päätään: ´´Lupasin jo. Ja tiedät kyllä minun kantani juhlimisesta. Sitä paitsi minulla on huomenna tärkeät kuvaukset, enkä voi hillua kaupungilla yömyöhään. Onnittele Heliä minun puolestani.´´ Sen sanottuaan Emma sulki oven Marin nenän edestä ja jätti tämän seisomaan yksin käytävälle.

Jatkuu:

Emma rojahti takaisin sohvalle ja hieroi silmiään. Mikä hinku tytöillä oli aina syntymäpäivän kunniaksi lähteä baariin juomaan itsensä humalaan ja kaulailemaan tuntemattomien jätkien kanssa valomerkkiin asti. Emma oli saanut siitä touhusta tarpeekseen jo kauan sitten ja Mari ja tytöt kyllä tiesivät sen, joten miksi heidän silti pitää aina viettää syntymäpäivät samalla tavalla. Aivan kuin he eivät huomioisi Emman mielipidettä ollenkaan. Ja, miksi Mari oli odottanut viimeiseen iltaan kertoakseen suunnitelmasta, eikä kertonut jo vaikka viime viikolla, jotta Emma ei olisi ehtinyt sopia koti-illasta Markuksen kanssa ensin. Mutta luvattu mikä luvattu. Emma vilkaisi kelloa, nousi ylös sohvalta ja rupesi valmistautumaan lähtemään Markuksen luokse.

Markus katseli kelloa, Emman pitäisi kohta olla täällä. Hän oli jo soittanut läheiseen pizzeriaan ja tilannut pizzat, joiden pitäisi olla täällä hieman Emman jälkeen. Emma...Kun Markus ajatteli Emmaa, hänet täytti ristiriitainen tunne. Tottakai hän välitti Emmasta, mutta viime aikoina Markuksesta oli alkanut tuntua, ettei Emma ollutkaan sellainen henkilö kuin hän oli luullut. Aluksi Emma oli vaikuttanut ujolta, vaiteliaalta ja työhönsä sitoutuneelta erittäin kauniilta tytöltä, mutta sitemmin Markus oli huomannut, että Emma kohtelee läheisiään välillä erittäin kylmästi, ei anna minkään mennä töiden edelle eikä halua viettää Markuksenkaan kanssa enempää aikaa kuin mikä tuntuu ´´tarpeelliselta´´, aivan kuin hänen kanssaan oleminen olisi ollut erittäin rasittavaa ja työteliästä. Markus oli päättänyt odottaa ja katsoa, mihin heidän juttunsa oli menossa, mutta hänen kärsivällisyytensä alkoi olla lopussa. Hän antaisi heidän suhteelleen vielä yhden mahdollisuuden, mutta jos Emma ei käyttäisi sitä hyväkseen, se olisi loppu. Sitten ovikello soi ja Markus meni avaamaan oven.

Emma käveli sisään tervehtimättä Markusta, potkaisi kengät jalasta, heitti takkinsa naulakkoon, asteli olohuoneeseen, istui sohvalle, veti kädet puuskaan ja tuijotti Markusta. ´´No, mitä nyt sitten tehdään?´´ Markus katsoi Emmaa järkyttyneenä tämän kylmäkiskoisuudesta ja töykeydestä. ´´Hei vain sinullekin. Eikö äitisi opettanut, että on kohteliasta tervehtiä, kun tulee jonkun luokse kylään?´´ Markus näpäytti happamasti. Emma vain mulkoili.´´Kyllä minä sen nyt tiedän. Mutta luulin, että kun sitä nyt ollaan parisuhteessa, niin voidaan unohtaa turhat muodollisuudet.´´ Markus ei saanut sanaakaan suustaan. Tämä alkoi mennä jo liian pitkälle. ´´Emma, meidän täytyy puhua tästä meidän tilanteestamme.´´ Emma tuijotti Markusta. ``Ai, mistä tilanteesta?´´ Markus viittoi Emmaa kohti. ´´Tästä. Kerrankin, kun sinulla on aikaa minulle töidesi lomassa, sinä käyttäydyt kuin täällä oleminen olisi jotain sietämätöntä ja turhauttavaa. Miksi sinä olet täällä, jos et edes halua olla?´´ Emma käänsi katseensa pois. ´´Eikös tämä ole, mitä seurusteleva pari tekee? Viettää aikaa yhdessä, vaikka olisi paljon tärkeämpiäkin asioita hoidettavana.´´ Nyt Markukselle riitti. ´´No, jos sinulla kerran on tärkeämpiäkin asioita hoidettavana, niin mikset sitten painu tekemään niitä? Äläkä turhaan enää vaivaudu raahautumaan tänne kiduttamaan meitä molempia. Tämä meidän juttumme oli nyt tässä. En kestä enää tätä aina kakkosena tulemista sinun elämässäsi. Oli erehdys ikinä sekaantua sinunlaiseesi tyttöön, mutta nyt se on ohi. Ole kiltti ja lähde.´´ Emma tuijotti Markusta kalpeana. Hetken kuluttua hän nousi, otti takkinsa ja kenkänsä ja juoksi ovesta ulos. Rappusissa hän melkein törmäsi pizzakuskiin, joka jäi kummastuneena tuijottamaan hänen peräänsä.

Harjoitus 1: Henkilökuvaus

Viktor Von Blumenhousen asui vaimonsa kanssa kotonaan kartanossaan. Hän oli tunnettu kylän hurjimpana ja viisaimpana tiedemiehenä, mutta joka pelkäsi kovin pimeää. Tämän takia uskaltautui ulos vain auringon paistaessa. Viktor oli itse omin käsin rakentanut hänen 16km korkean kartanon, jonne hän oli rakentanut myös oman keksintökeskuksensa. Täällä hän omaan tuttuun huolimattomaan tapaansa teki huonoja keksintöjään joita hän ylpeänä esittelee vaimolleen ja hänen sadallekuudellekymmenelle kissalleen. Kissat olivatkin usein tyytyväisiä. Kissat kokeilivat usein Viktorin jännittäviä keksintöjä ja he olivat tästä iloisia, koska usein ne olivat hauskoja ja kuin toisesta maailmasta. Eräänä päivänä Viktor sai ajatuksen:

Viktor: MUAHa! Seuraavaksi minä rakennan hienon hiukkasmultiposauttajan jonka avulla voimme kaikki nauttia erilaisista makoisista pirtelöistä joka muuten olisi vaikeaa! Kuten vaikka pilvipirtelöistä!

87. kissa: Miuaauuu.

Viktor ymmärsi, että kissa oli iloinen hänen ajatuksestaan ja tokaisi:

Viktor: Hilipatihippaa, eikun rakentamaan!

________________________________________________________________________

Viktor Von Blumenhousen asui vaimonsa kanssa kotonaan kartanossaan. Hän oli tunnettu kylän hurjimpana ja viisaimpana tiedemiehenä, mutta joka pelkäsi kovin pimeää. Tämän takia uskaltautui ulos vain auringon paistaessa. Lady Ulrika, hänen vaimonsa, oli kylän arvokkain nainen. Hän myös teki paljon keksintöjä, mutta usein sellaisia, jotka paransivat kaikkien kylän asukkaiden mukavuutta. Hän oli aina yhtä kiltti kaikille ja tämän takia hänestä ja Viktorista kaikki kylän kansalaiset pitivätkin.

Viktor oli itse omin käsin rakentanut hänen 16km korkean kartanon, jonne hän oli rakentanut myös oman keksintökeskuksensa. Täällä hän omaan tuttuun huolimattomaan tapaansa teki huonoja keksintöjään, joita hän ylpeänä esittelee vaimolleen ja hänen sadallekuudellekymmenelle kissalleen. Kissat olivatkin usein tästä syystä tyytyväisiä. Kissat kokeilivat nimittäin usein ensimmäisinä innosta pinkuen Viktorin jännittäviä keksintöjä ja sehän se oli mukavaa, koska usein ne olivat hauskoja ja kuin toisesta maailmasta. Eräänä päivänä Viktor sai ajatuksen:

Viktor: MUAH! Seuraavaksi minä rakennan hienon hiukkasmultiposauttajan, jonka avulla voimme kaikki nauttia erilaisista makoisista pirtelöistä, joka muuten sattuisi olemaan huisin vaikeaa! Kuten vaikka pilvipirtelöistä!

87. kissa: Miuaauuurrr.

Viktor ymmärsi, että kissa oli iloinen hänen ajatuksestaan ja tokaisi:

Viktor: Hilipatihippaa, eikun rakentamaan!

Harj4, Henkilökuvaus

Matti on 35-vuotias Tampereella asuva polkupyöräliikkeen omistaja. Hän asuu yksin. Matti on luonteeltaan reipas ja ystävällinen ja hän innostuu helposti uusista asioista. Matilla on paljon kavereita, joiden kanssa hän käy pyöräillen kiertämässä Eurooppaa. Matilla on ekologiset elintavat ja hän kulkeekin kaikki välimatkat pyörällä eikä edes omista autoa.
Matin kavereiden mielestä Mattia on helppo lähestyä ja häneltä löytyy vitsejä joka tilante eseen. Matin kavereilla on sama harrastus ja pari kavereista työskentelee hänen polkupyöräliikkeessä. Matilla on kuulemma aina uusia ideoita yhdessä toteutettavaksi.

-Hei kaverit, pyöräillään seuraavaksi tandempyörillä Aasiaan! ehdottaa Matti.
-Taasko uusi matkakohde?? Kai sitä on sitten lähdettävä, kommentoi Matin ystävä Pekka.
-Heti ensi kuun alussa! ilmoittaa Matti.

Prosessikirjoittamisharjoitus: Wilson

30-vuotias Wilson toimii opettajana Etiopiassa. Hän on hyvin köyhistä oloista kotoisin. Nykyään hän saa elätettyä perheensä sekä ajaa myös kaikkien köyhien etuja rakentamalla kaivoja ja kehittämällä yhteiskunnan palveluja.
Tähän tilanteeseen hän on päässyt juoksulahjojensa ansiosta. Hän voitti näes maailmanmestaruuden estejuoksussa, ja täten sai voittorahojensa ansiosta mahdollisuuden kouluttautua ja opiskella opettajaksi.
Wilsonin hyvä ystävä Namibi kertoo Wilsonista, että hän on lahja koko kylälle. Namibi ja Wilson lenkkeilevät yhdessä ja Wilson onkin myös alkanut valmentaa Namibia seuraavia estejuoksukilpailuja varten. Namibi pitää Wilsonia suurena esikuvanaan ja haluaa myös itse voittaa joskus maailmanmestaruuden. Namibi kuuluu myös melkein sukuun, sillä hänen siskonsa Sirimba on Wilsonin vaimo. Namiban mielestä parempaa miestä ei olisi voinut siskollensa suoda. Hän on myös onnellinen eno Wilsonin ja Sirimban kolmelle lapselle: Madamballelle, Jemamballe ja Ramamballe.
"Wilson, lähdetäänkö tänään lenkille?", kysyy Namibi.
"Mikä ettei! Pääsen töistä kolmen jälkeen. Käydään vaikka ennen Jemamban jalkapallo-ottelua", vastaa Wilson iloisesti.

Harj 4 henkilökuva

Pokka Juika on kuuluisa tangolaulaja, joka asuu isossa Kartanossa Öllölässä. Siellä hänellä on seuranaan kolme lasta ja kymmenen hevosta. Pokka on hyvin lyhyt, itseasiassa vain 135cm pitkä, mutta se ei vie hänen iloisuuttaan ja sympaattisuuttaan. Pokka tykkää pitää päässään lippistä ja hänen kasvojaan kehystää tuuhea parta. Vaikka Pokka on lyhyt, hänellä on silti iso sielu ja positiivinen elämänasenne.

Valle Vilo on kuitenkin toista mieltä Pokasta. Hän on katkera Pokalle siitä, että Pokka on kuuluisampi laulaja kuin Valle. Valle pitää Pokkaa vain pienenä itikkana, joka ei osaa laulaa. Pokka ei hänestä kuitenkaan välitä.

- Hei isi! Sulla on taas tuossa parrassa eilisen ruoat, sanoi Pokan nuorin lapsi Pertti.
- No voihan, tää parta on vaan niin tuuhea, että siihen jää ruokaa. Haittaaks se?, vastasi Pokka
- No kyllä se vähän sua rumentaa, vastasi Pertti

________________________________________________________________________________

Pokka Juika on kuuluisa tangolaulaja, joka asuu isossa Kartanossa Öllölässä. Siellä hänellä on seuranaan kolme lasta ja kymmenen hevosta. Pokka on hyvin lyhyt, itseasiassa vain 135cm pitkä, mutta se ei vie hänen iloisuuttaan ja sympaattisuuttaan. Pokka tykkää pitää päässään lippistä ja hänen kasvojaan kehystää tuuhea parta. Vaikka Pokka on lyhyt, hänellä on silti iso sielu ja positiivinen elämänasenne.

Valle Vilo on kuitenkin toista mieltä Pokasta. Hän on katkera Pokalle siitä, että Pokka on kuuluisampi laulaja kuin Valle. Valle pitää Pokkaa vain pienenä itikkana, joka ei osaa laulaa. Pokka ei hänestä kuitenkaan välitä. Pokka itse tietää, että on hyvä laulaja ja kaikki pitää hänestä. Voittihan hän tämän vuoden tangomarkkinatkin. Siitä tämä riita Valle Vilon kanssa lähtikin, sillä Valle jäi kisassa toiseksi. Kesken Pokan mietiskelyhetken, eteen saapui Pertti.

- Hei isi! Sulla on taas tuossa parrassa eilisen ruoat, sanoi Pokan nuorin lapsi Pertti.
- No voihan, tää parta on vaan niin tuuhea, että siihen jää ruokaa. Haittaaks se?, vastasi Pokka
- No kyllä se vähän sua rumentaa, vastasi Pertti

Pokka mietti vähän aikaa Pertin kommenttia ja päätti mennä vessaan. Siellä hän otti käteensä partakoneen ja ajoi partansa pois. Tämän jälkeen hän meni uudestaan Pertin eteen, joka säikähti ja lähti ratsastamaan hevosella kohti auringonlaskua.

Harj4 Henkilökuva

Karpolla on valkea parta, tummennetut silmälasit ja punaiset huomio-vaatteet. Karpo on mukava henkisesti nuori mies Määkkylästä. Vaikka Karpo on jo yli kuusikymppinen, jaksaa hän silti tuulettaa silmät loistaen ja hymykorvissa pikku-prinsessan syntymisen johdosta. Karpo asuu maatilalla jossa hän viihtyy emäntänsä kanssa. Hän harrastaa metsästystä ja hänen hirvenpää-kokoelmansa onkin Suomen suurimpia.
Emäntä ei kumminkaa pidä Hannun Hirvenpää-kokoelmasta, sillä hän kammoaa tuijottavia hirviä. Hänen mielestään hirvien päissä ei ole tarpeeksi vetovoimaa oman tv-sarjan perustamiseksi, mutta Hannu on taas sitä mieltä, että komeista hirvistä saisi monta hienoa tarinaa ja asiaa riittäisi jopa kymmeneen jaksoon. TV-sarjan nimeksi hän on miettinyt nimen: Hirvenpäillä on asiaa.

Emäntä: - Hirvenpäillä saat ehkä täällä Määkkylässä kunnioitusta, mutta menepä kaupunkiin niistä puhumaan.
Hannu: - Kyllä kaupungissakin aletaan ymmärtää hyvän perään, kun minä aukaisen suuni!
Emäntä: - Sen jos teet niin täällä sitten saat olla suu kiinni!

-------------------------------------------------------------------------------------------

Karpolla on tuuhea valkea parta, tummennetut silmälasit ja punaiset huomio-vaatteet. Karpo on mukava henkisesti nuori mies Määkkylästä, aivan Suomen itäisimmästä kolkasta. Vaikka Karpo on jo yli kuusikymppinen, jaksaa hän silti tuulettaa silmät loistaen ja hymykorvissa pikku-prinsessan syntymisen johdosta, sillä onhan hän Ruotsin kuninkaalliselle parille kaukaista sukua kuudennen polven kautta. Karpo asuu isolla maatilalla jossa hän viihtyy emäntänsä kanssa. Hän harrastaa metsästystä, varsinkin suur-riistan, ja hänen hirvenpää-kokoelmansa onkin Suomen suurimpia. Ei Karpolla ole enempää tai vähempää kuin 124 hirvenpäätä, jotka ovat kaikki ammuttu omasta metsästä.

Emäntä ei kumminkaa pidä Karpon Hirvenpää-kokoelmasta, sillä hän kammoaa tuijottavia hirviä. Tämä pelko tuli siitä, kun hän lapsena joutui hirven kanssa vastakkain leikkiessään yksin metsässä. Metsäreissu ei kumminkaan päättynyt surullisesti vaan aivan päinvastoin, sillä Karpo oli passissa ja ampui hirven kuoliaaksi hänen silmiensä edestä. Tästä tapahtumasta alkoikin romanssi, joka on kestänyt jo puolivuosisataa.

Karpo on miettinyt, että perustaisi oman tv-sarjan hirvitarinoistaan, mutta emännän mielestä hirvien päissä ei ole tarpeeksi vetovoimaa oman tv-sarjan perustamiseksi. Karpo on taas sitä mieltä, että komeista hirvistä saisi monta hienoa tarinaa ja asiaa riittäisi jopa kymmeneen jaksoon. TV-sarjan nimeksi hän on miettinyt nimen: Hirvenpäillä on asiaa.

Emäntä: - Hirvenpäillä saat ehkä täällä Määkkylässä kunnioitusta, mutta menepä kaupunkiin niistä puhumaan.

Karpo: - Kyllä kaupungissakin aletaan ymmärtää hyvän perään, kun minä aukaisen suuni!

Emäntä: - Sen jos teet niin täällä sitten saat olla suu kiinni loppuvuoden!

Karpo: - Kuulehan emäntäni, minulla on nyt sinulle asiaa...